Käsintehnyt Anni Heikkinen

Nyt en ole saanut mitään valmiiksi. Lapsi on sairastellut ja ollut muuten arjessa kaikenlaista hoidettavana ja toimitettava, kuten autotallin rakennuslupa-asioita. Yritän aina jonkun sauman saada ommeltuja tai muutaman rivin neulottua kun suinkin ehdin. Pihallakin on tullut vähän kuopsuteltua, mutta melkein toivottomalta välillä tuntuu kun noita multakasoja katsoo. Lapsi siis tuli kipeäksi viikko sitten, perusflunssa. Tai siltä alkuun vaikutti. Nokka vuoti, ruoka ei maistunut ja äidin syliin oli kova tarve. Ei mitään ihmeellistä siis. Toisena päivänä kuitenkin alkoi hengenahdistus ja eikun päivystykseen. Muutama tunti meni ja saatiin astmalääkkeet mukaan. Ei kuitenkaan vielä mitään astmadiagnoosia kun tämä oli ensimmäinen kerta. Illalla kotona sitten vielä vedettiin lääkehenkosia ja varmuudeksi kerran seuraavana päivänä. Ja tauti oli siinä. Tänään oli tarkoitus pitää tehokas kotipäivä, pyykinpesua ja muita rästihommia, ja jos vaikka ehtisi nyt niitä käsitöitäkin. Vaan eipä mennytkää...

Tämä viikonloppu on ollut touhua täynnä. On juhlittu synttäreitä, rakennettu terassin kaiteita, halottu ja pinottu puita, grillattu, siistitty pihaa ja tehty pihasuunnitelmia sekä jynssätty lavuaareja. Ihanaa kun tulee valmista ja näkee työnsä tuloksen. Mies esitti pienen toiveen tuossa jauhelihakeittoa keitellessäni. "Voisitko taas joskus tehdä suklaata?" No voisin! Vaikka heti! Olikin jo korkea aika, sillä viime kerrasta on reilusti yli vuosi aikaa ja aineksissa päiväykset jo menneet. Raakasuklaat valmistuivat yhtä aikaa keiton kanssa. Laitoin kookosöljyä, kaakaovoita, hunajaa, murskattuja kaakaopapuja, raakakaakaojauhetta, mustikkajauhetta, macajauhetta ja vaniljasokeria. Miehelle suklaasydämiä. Toiseen muottiin heitin vielä manteleita sydämiksi. Nämä herkut saan syödä ihan itse.

Pitkästä aikaa taas surruteltiin ompelukoneella. Sain mekkotilauksen ja kankaankin jo kuukausi sitten, ja siinä se on kasan päällä odotellutut. E i muka ehdi tai ei vaan huvita tai nyt just ei jaksa.  Nyt s itten kun sai kaavat piirrettyä ja palat leikattua, iskikin oikein innostus. Teki mieli saada äkkiä valmista että saisi kohta siirtyä jo toiseen työhön. Ideoita oikein vyöryi taas päälle.  Kaivelin sitten samoilla vauhdeilla kätköistä vanhan topin ja nips naps surrur super-iisi-pika-haaremishortsit omalle tytölle. Tosin työ keskeytyi kun neiti heräsi päikkäreiltä ja kuminauha jäi vielä ompelematta. Laitan kuvat kunhan saan valmiin työn mallattua päälle ja linkkailen sitten vielä idean lähteellekin. Tulipa keväinen fiilis noista perhosista. Kohta on kesä. Kesä ja kärpäset ja kesävaatteet! Haluaisin muuten enemmän kuvia tänne. Ja parempia kuvia. Nyt en vain tunnu löytävän aikaa sille että oikein kameralla kuvaisin ja siirtelisin kuvat koneelle ja oikein kunnolla is...

Näpertelin pitsisen hamosen vanhan kellertyneen lampunvarjostimen päälle. Novitan Kartano -lanka, ja malli syntyi omassa päässä työn edetessä. Aika monta sovitusta ja purettua kerrosta, mutta tulipa valmista. Lamppu on tarkoitus sijoittaa tyttären huoneeseen. Valitettavasti en saanut otettua kuvaa oikealla paikallaan, sillä tytön huone on vielä kesken. Hei, harvalla 1-vuotiaalla on ihan oikeat rummut huoneessaan! Vaan tällä tytölläpä on! Niin pitkään kun saamme autokatos-nikkarointipaja-varasto-soittokämpän valmiiksi. Siinä projektia tulevalle syksylle. Oli ihanaa virkata pitkästä aikaa. Viime aikoina tullut neulottua enemmän. Tämä oli ihanan keveä välityö.

Syntymäpäivä! Ihanaa, syy leipoa! Rakastuin lapsena kirpeän raikkaaseen marenkitorttuun. Jossain kyläpaikassa sitä oli tarjolla. Syötiin ulkona marjapensaan vieressä. En yhtään muista missä oltiin ja kenen kanssa. Aurinko paistoi ja oli mukavaa. Odotukset tähän ensimmäiseen omaan kokeiluun olivat siis aika korkealla. Vielä ei päästy pihalle syömään, eikä marjapensaitakaan ole vielä hankittu. Aurinko kuitenkin paistoi ja sain kahvivieraita auttamaan tortun syömisessä. Niin ja raparperi-marenkitorttu oli hyvää. P.S. Vanheneminen on mukavaa.