Ohjaustoiminta

Viime viikkojen aikana ajatukset on enemmän ja vähemmän pyörineet ohjaamisen ympärillä. Tietenkin töiden takia, joita on paiskittu helmikuussa aika paljon. Oman ryhmäni lisäksi kävin ohjaamassa isommille tytöille ompelua. Saatiin aikaan hienoja hameita ja housuja itsepainetuista batiikkikankaista.

Lisäksi olen valmistautunut ohjaustoiminnan näyttöä varten. Pidin harjoituksen vuoksi koulussa ohjaustuokion opiskelukavereille. Aiheena oli millefiorit ja niitä tehtiin tällä kertaa fimomassasta. Jännitti alkuun ihan hirveästi, vaikka olin opetellut tekniikkaa ja valmistautunut ja porukka oli tuttu. Silti uusi tilanne pelottaa aina. Tuntui että pää tyhjeni ja ääni ja kädet tärisi. Jännitys tietenkin laukesi kun olin saanut tekniikan käytettyä ja päästiin oikeasti tekemään. Toivomani palaute tosin jäi tosi lyhyeksi. En saanut paljon muuta irti omasta toiminnasta kuin että "Hyvin meni".

Lopullinen näytön paikka oli sitten tämän viikon tiistaina käsityökoululla lasten kanssa. Tehtiin paperimassasta suikaleita liisteröimällä kulhoja. 

En ollut tehnyt paperimassasta sitten ala-asteen, joten tein useampia kokeiluja erilaisilla papereilla ja liistereillä ja havainnoin mihin pitää erityisesti kiinnittää huomiota ja mikä voi mennä vikaan.

Tässä omat kokeiluni.

Liisteri on valmistettu vehnäjauhoista ja vedestä keittelemällä. Netistä kävelemisestä ohjeissa suhde oli usein 1dl vettä ja 5dl vettä. Mielestäni tämä oli kuitenkin aika paksua, varsinkin kun jäähtyessään seos paksuuntuu nopeasti. Taisin laittaa vettä tupla määrän. Oli kyllä tehnyt ihan laskelmatkin tälle isolle ryhmälle, mutta lopulta kattilan koko sanelikin veden määrän. Kattila uhkasi kiehua yli jo aiottua pienemmälläkin vesi määrällä. Hyvin pärjättiin silti, paksuus oli hyvä ja liisteriä jäi vielä ylikin.

En muistanut ottaa kuvia valmistusvaiheessa, mutta tässä valmiit kulhot kuivumassa ja maalausta odottamassa.

Oli kuulema kivaa, vaikka osalle käsien työntäminen limaiseen liisteriin tuntui alkuun olevan liikaa. 

Taas jännitin ohjausta ihan hirvittävästi. Yritin asennoitua siihen niin että menen ja hoidan tuntini ja työni niin kuin aina muulloinkin. Silti viimeinen tunti tarvikkeita kasaillessani ja liisteriä odotellessani meni kuin useassa ja melkein pelkäsin pyörtyväni. 

Nähdessäni oppilaani, en leikannut muistaa heidän nimiään vaikka melkein vuoden olen heitä ohjannut. 

Mistä kummasta tällainen jännitys tulee? 

Lopulta ohjaus meni tosi hyvin. Kuten nyt yleensäkin hyvänä iltana. Kaikilla oli kivaa ja kupit saatiin tehtyä. Arvosanaa jäin vielä odottelemaan. 

Päällimmäisenä itselleni on jäänyt mieleen ohjauksesta valmistautumisen tärkeys ja takataskua on nyt jäänyt hyviä keinoja. Olenhan aiemminkin valmistautunut ja opetellut tekniikan jota opetan. Vajaaksi oli kuitenkin jäänyt tunnin valmistelu, tunnin kulun suunnittelu. Sen aion jatkossa tehdä paremmin. Kun itselleen jäsentelee ihan paperille, mitä missäkin vaiheessa tehdään, mitä pitää huomioida ja mitä voi mennä vikaan, tulee yllätyksiä vähemmän.