Käsintehnyt Anni Heikkinen

Sain asiakastyön. Hommana oli muuttaa mekko hameeksi penkkareita varten. Purin yläosan pois, irrotin vetoketjun ja ompelin vetoketjuhalkion umpeen ja ompelin kuminauhakujan vyötärölle. Lopuksi vielä revin helmaa Corpse pride pukuun sopivaksi. Aikaa työhön kului hiukan reilu pari tuntia. Hameesta tuli yllättävän painava, vaikka kangas oli tosi ohutta. Ilmeisesti sitä vain oli niin paljon. Asiakkaan mielestä hame tuntui ihan hyvältä, mutta itse jäin vielä epäilemään ja lisäsin vielä pienen lenkin ja napin vyötärölle. Asiakas voi sitten itse sillä kiristää hameen tai olla kiristämättä. Ja en sitten muistanut ottaa kuvaa valmiista hameesta.

Sain mieheni villapaidan valmiiksi! Tätä on odotettu! Melkein jo en uskonut näkeväni sitä päivää ollenkaan. Mutta näin kävi. Paita valmistui ja samaan syssyyn sain välityönä edenneen virkatun liivinkin pääteltyä. Näiden isojen töiden valmistuttua tunteet olivat vähän ristiriitaiset. Toisaalta olin ylpeä valmistuneesta urakasta, toisaalta helpottunut. Ehkä päällimmäisenä ja ainakin yllättävimpänä tunteena oli ihmetys ja tyhjyys. Mitäs nyt? Mihin nyt tartun? Olin pitkään kieltänyt itseltäni muista töistä innostumisen ja keskittynyt vain paitaan (ehkä ihan vähän vaan jotain pientä välillä...) . Joten nyt ei ollut mitään kesken. Ihmeellinen olo. En kyllä pitkän malttanut olla tyhjin käsin , vaan hyvin pian kaivoin jämälankoja kaapista ja aloin neuloa tytölle sukkia (niistä tuli 3 vuotta liian isot). Lisäksi ostin lankaa omiin pitkiin sukkiin ja tikuttelen niitä. Pakkohan käsillä on olla töitä luennoilla tai kotisohvalla. Tosin paidan valmistumisesta on nyt jo pari viikkoa, en

Niinhän se taas vuosi vaihtui. Joulukuun loppu meni viimeisiä joululahjoja väkertäessä. Ompelin esiliinoja pikkutytöille ja sainpa myyjäisten jälkeen lisätilauksen farkkutossuistakin. Viime hetkellä vielä virkkasin veljelle pukinkonttiin kaulahuivin. Pitkittäin pylväitä, lankana Dropsin Nepal. Joululomaa vieteltiin kotona ja lähiympäristössä sukulaisissa. Jotain pientä sain ommeltua, vaikka touhutyttökin oli kotona. Välillä apuri istui sylissä opettelemassa koneen säätöjä ja ohjaamassa kankaan kulkua. Valmistui mm. yhdet haaremipökät lapselle ja tunika itselle.  Tammikuun olen ahkeroinut miehen patenttineuletta. Eilen sainkin kappaleet valmiiksi ja tänään pääsin liittämään niitä yhteen. Täytyy tehdä siitä ihan oma postaus. Ohessa ja välityönä olen myös yrittänyt neuloa pipoa itselleni. Kaksi yritystä, ja molemmilla kerroilla lopputulos muistuttaa lähinnä huonosti lämpöä eristävä pannumyssyä. Miksi en osaa tehdä sopivankokoista pipoa itselleni? Tammikuussa on työllistänyt ja ollut pa