Käsintehnyt Anni Heikkinen

Sain tilauksen ystävältä, tehdä vanhaan tuoliin pehmusteet. Edellinen asukas oli jättänyt asuntoon ihan hyvän tuolin, jossa ei kuitenkaan tehnyt mieli istua. Ällöttävät tummentumatkin piti saada piiloon. Puuvillasekoitekangas löydettiin palalaarista, vaahtomuovit tilasin paikallisesta verhoomosta. Päällisissä on tietenkin vetoketjut, mahdollisia pesuja varten. Ketjut löysin koulun varastoista. Vaahtomuovi oli tässä työssä se kaikkein arvokkain investointi, yllättävän kallis hankinta. Mutta laatu on hyvä ja varmasti kestää istumista. Mielestäni tässä kohtaa ei olisi kannattanutkaan tinkiä. Kutistin kankaan ennen leikkaamista, ettei pesun jälkeen. Tulisi yllätyksiä. Asiakkaan toiveena oli, että reunoihin tulee taitteet. Toteutin ne pussisamoilla. Tein muutamia kokeiluja eri leveyksillä ja testasin kulmien ompelun. Tässä tapauksessa asiakas maksoi materiaalit ja lupasi jonkin pienen palveluksen vastalahjaksi, ja molemmat olivat tyytyväisiä. Oikeana asiakastyönä tätä ei ehkä olisi k

Viime viikkojen aikana ajatukset on enemmän ja vähemmän pyörineet ohjaamisen ympärillä. Tietenkin töiden takia, joita on paiskittu helmikuussa aika paljon. Oman ryhmäni lisäksi kävin ohjaamassa isommille tytöille ompelua. Saatiin aikaan hienoja hameita ja housuja itsepainetuista batiikkikankaista. Lisäksi olen valmistautunut ohjaustoiminnan näyttöä varten. Pidin harjoituksen vuoksi koulussa ohjaustuokion opiskelukavereille. Aiheena oli millefiorit ja niitä tehtiin tällä kertaa fimomassasta. Jännitti alkuun ihan hirveästi, vaikka olin opetellut tekniikkaa ja valmistautunut ja porukka oli tuttu. Silti uusi tilanne pelottaa aina. Tuntui että pää tyhjeni ja ääni ja kädet tärisi. Jännitys tietenkin laukesi kun olin saanut tekniikan käytettyä ja päästiin oikeasti tekemään. Toivomani palaute tosin jäi tosi lyhyeksi. En saanut paljon muuta irti omasta toiminnasta kuin että "Hyvin meni". Lopullinen näytön paikka oli sitten tämän viikon tiistaina käsityökoululla lasten kanssa. Tehtiin