Kasvivärjätyt langat
Viime keväänä ihan viimeisinä hommia ennen kesälomaa värjäsimme kasviväreillä lankoja. Olin halunnut kokeilla jo vuosia, mutten koskaan päätynyt kurssille enkä itsekseni käännös uskaltautunut kokeilemaan.
Vaikeaahan tuo ei ollut kun asiasta pääsi jyvälle. Saatanpa värjäillä joskus tulevaisuudessa itsekin. Ainakin innostuin syksylläkin keräilemään veriseitikkejä sienireissulla. Niin, että on kai niitä kokeiltava joskus.
Ensin värjättiin yhteisiä kokeiluja yhtenä päivänä. Muutaman kaverin kanssa päätettiin jatkaa vielä omilla langoilla ja värjätä vaikka koko viikon.
Olin aina kuvitellut, että kasviväreillä ei saisi kovin kirkkaita värejä. Että ne olisivat aina jotain keltaisia, ruskeita, ehkä vihertäviä. Mutta saahan sieltä vaikka mitä! Varsinkin kun ottaa käyttöön ulkomaisia kasveja ja kokenillikuoret.
Jostain syystä kokenillilla tuli omissa värjäyksissä ihanan aniliininpunaisen sijaan violettia. Johtuisiko siitä, että jätimme viinikiven pois (ei sattunut olemaan saatavilla juuri siinä hetkessä)? Vai eri väriaineet? Ilmeisesti ensimmäisissä kokeilussa oli käytössä opettajan omat kuoriasjauheet, kun taas omissa värjäyksessä käytettiin koulun aineita.
Lisäksi värjättiin sinipuulla ja sinilastulla. Asiaa tutkittuani ja värjäystä kellojen jälkeen, tulin siihen tulokseen, että kyseessä taitaa olla sama aine. Sinilastulla vain hienommassa muodossa.
Saatiinpa aika paljon violettia, kun kokenillin lopputulos ei paljon eronnut näistä sinipuista.
Punapuulla saatiin ihania punaviinilankoja. Ja resedalla keltaisia.
Koulun kaapissa oli iso pussi sian puolukkaa, jonka netti kertoi antavan harmaata tai jopa mustaa väriä. Kokeiluun.
Väriliemi tuoksui ihanalta yrttiteeltä. Väri oli kaukana mustasta, jokin epämääräinen vaalea, rusehtava, luonnon värinen.
Kasvivärjäys on jännittävää puuhaa, kun ikinä ei oikein tiedä minkälainen väri tulee.Vaikka olisi samat aineet ja suhteet käytössä, väri voi silti olla eri kuin edellisellä kerralla.
Tykkään tästä myrkyttömästä tavasta värjätä, ja innostuin ihanista väreistä, jotka aina sopivat yhteen
toistensa kanssa. Lisäksi samasta väriliemestä saa jälkivärinä aina uusia ja uusia värejä. Joissakin liemissä väriä tuntui riittävän ihan loputtomiin.
Kyllä tähän voisi ihan hurahtaa.
Ideoin jo keväällä toteuttava on jonkin näytön näillä langoilla, ehkä kutomalla.
Nyt asia on edennyt sen verran, että olen tehnyt kokeiluja kuvakudoseen ja ajatuksena on kutoa Navajo-intiaani, Atsteekki tai kilim-tyyppinen kudos. Tuote on vielä auki. Tyyny? Laukku? Kutominen on tarkoitus aloittaa vuoden alussa. Suorittaisin sitten kulttuurilehti sen valmistamisen ja suunnittelun näytöt tällä työllä.
Jotain tämän tyyppistä olisi tulossa.
Vaikeaahan tuo ei ollut kun asiasta pääsi jyvälle. Saatanpa värjäillä joskus tulevaisuudessa itsekin. Ainakin innostuin syksylläkin keräilemään veriseitikkejä sienireissulla. Niin, että on kai niitä kokeiltava joskus.
Ensin värjättiin yhteisiä kokeiluja yhtenä päivänä. Muutaman kaverin kanssa päätettiin jatkaa vielä omilla langoilla ja värjätä vaikka koko viikon.
Olin aina kuvitellut, että kasviväreillä ei saisi kovin kirkkaita värejä. Että ne olisivat aina jotain keltaisia, ruskeita, ehkä vihertäviä. Mutta saahan sieltä vaikka mitä! Varsinkin kun ottaa käyttöön ulkomaisia kasveja ja kokenillikuoret.
Jostain syystä kokenillilla tuli omissa värjäyksissä ihanan aniliininpunaisen sijaan violettia. Johtuisiko siitä, että jätimme viinikiven pois (ei sattunut olemaan saatavilla juuri siinä hetkessä)? Vai eri väriaineet? Ilmeisesti ensimmäisissä kokeilussa oli käytössä opettajan omat kuoriasjauheet, kun taas omissa värjäyksessä käytettiin koulun aineita.
Lisäksi värjättiin sinipuulla ja sinilastulla. Asiaa tutkittuani ja värjäystä kellojen jälkeen, tulin siihen tulokseen, että kyseessä taitaa olla sama aine. Sinilastulla vain hienommassa muodossa.
Saatiinpa aika paljon violettia, kun kokenillin lopputulos ei paljon eronnut näistä sinipuista.
Punapuulla saatiin ihania punaviinilankoja. Ja resedalla keltaisia.
Koulun kaapissa oli iso pussi sian puolukkaa, jonka netti kertoi antavan harmaata tai jopa mustaa väriä. Kokeiluun.
Väriliemi tuoksui ihanalta yrttiteeltä. Väri oli kaukana mustasta, jokin epämääräinen vaalea, rusehtava, luonnon värinen.
Kasvivärjäys on jännittävää puuhaa, kun ikinä ei oikein tiedä minkälainen väri tulee.Vaikka olisi samat aineet ja suhteet käytössä, väri voi silti olla eri kuin edellisellä kerralla.
Tykkään tästä myrkyttömästä tavasta värjätä, ja innostuin ihanista väreistä, jotka aina sopivat yhteen
toistensa kanssa. Lisäksi samasta väriliemestä saa jälkivärinä aina uusia ja uusia värejä. Joissakin liemissä väriä tuntui riittävän ihan loputtomiin.
Kyllä tähän voisi ihan hurahtaa.
Ideoin jo keväällä toteuttava on jonkin näytön näillä langoilla, ehkä kutomalla.
Nyt asia on edennyt sen verran, että olen tehnyt kokeiluja kuvakudoseen ja ajatuksena on kutoa Navajo-intiaani, Atsteekki tai kilim-tyyppinen kudos. Tuote on vielä auki. Tyyny? Laukku? Kutominen on tarkoitus aloittaa vuoden alussa. Suorittaisin sitten kulttuurilehti sen valmistamisen ja suunnittelun näytöt tällä työllä.
Jotain tämän tyyppistä olisi tulossa.
Kommentit
Lähetä kommentti